No nyt on sitten koluttu muutama päivä Sambian maastoja ja nautittu täysin rinnoin South Luangwan kansallispuistosta. Nähtävää on ollut paljon ja tapahtumatkin varsin värikkäät. Sambiassahan oltiin siis lauantaista 5.11 asti aina tiistaihin 8.11.

Päivä 1:

Tänään aamulla lähdettiin lilongwesta kohti Sambiaa.  Menimme heti aamulla hieman kahdeksan jälkeen safari yhtion toimistoon hoitamaan tarvittavat maksut. Lähdimme hieman puolen yhdeksän jälkeen ajamaan. Ensimmäiseksi pysähdyimme Namiteten kylässä hakemassa mukaamme loput safari porukasta. Minun ja Pauliinan lisäksi mukaan lähti viisi Luxemburgilaista naista. Kaikki meitä selvästi vahempia, nuorin oli varmaan reilu kolmekymmentä ja muut siitä sitten vanhempia.

Matka rajalle kesti reilun pari tuntia. Raja muodollisuuksissa ei mennyt kovin kauaa. Pääsimme nopeasti Malawin puolelta pois. Sambian raja olikin sitten hieman hitaampi. Ensimmäksi meiltä katsottiin keltakuumerokotus todistukset. Eipä niissä mitää ihmeitä ollut, hauskinta oli se että meidän piti itse kirjoittaa tietomme sellaiseen kirjaa missä on kaikkien maanhan saapuvien rokotustiedot. Sitten tuli taas täytettäväksi lisää papereita että saimme viisumin maahan. Sambiaan menossa on selllainen ero että siellä joutui ensimmäisestä viisumista maksamaan 50 dollaria, mutta toisalta viisumi olisi ollut voimassa seuraavat kolme kuukautta. Meillä ei Pauliinan kanssa ollut mitään ongelmaa kun olimme varustautuneet ja ottaneet dollareita. Muulla matkaseurueesta ei ollutkaan yhtä hyvä tuuri. Heillä oli vain euroja mukana joten jouduimme odottelemaan aika  kauan että saavat vaihdettua rahaa. Tämä rahan vaihto piti tehdä mustilla markkinoilla kun täällä ei juuri pankit vaihtele rahaa dollareiksi.

Kun viimein selvisimme rajalta jatkoimme matkaa Sambian puolelle. Pysähdyimme nopealle lounalle, meillä oli piknik tyyppinen lounas: voileipiä, hedelmiä ja vettä. Jatkoimme tauon jälkeen Chipataan Sambian itäisen alueen pääkaupunkin. Siellä kävin nostamassa sen verran rahaa että selviän puistomaksuista. dollareita on pakko säästää kun niitä ei oikein täältä suunnalta saa. Siltä lähtemisen jälkeen matkan teko muuttui varsin mielenkiintoiseksi.

Chipatan jälkeen tie jota pitkin ajoimme Mfuween oli todella huonossa kunnossa. Selvästi oli jokin tietyo menossa kun ajoimme sellaisen kunnollisen tien vieressa kaiken maailman kiertoteillä. Nimismiehen kihraraa oli koko ajan ja kuoppia. Välillä tuntui että hampaat hajoavat kun täristi niin paljon.

Saavuimme Mfuween alkuillasta. Meidän hotelli oli todella hieno vasta vähän aikaa  sitten rakennettu Thornicroft aivan Luangwa joen varrella. Huoneet olivat sellaisia omia talojaan. Meillä oli todella valoisa ja tilava yksi huone, siinä oli ikkuna kolmella sivulla ja ovi suoraan joelle. Oma wc ja suihku loytyi myos. Ensimmäiseksi mitä teimme kun saavuimme oli että kaivoimme uimapuvut esiin ja suuntasimme Pauliinan kanssa uima-altaalle. Oli mukava pulahtaa uimaan kun oli koko päivän ensin matkustanut.

Meillä oli aikainen päivällinen jo puoli seitsemältä. Ja kanadalaiset olivat oikeassa safarilla saa uskomatonta ruokaa. Päivällinen oli kolmen ruokalajin. Alkuruuaksi kurpitsakeittoa, sitten spagettia jauheliakastikkeella ja jälkiruuaksi vielä lettuja ja vaniljakastiketta. Ruuan jälkeen mentiin sitten youinnille. Ja lopulta nukkumaan. Sänky oli kyllä sellainen minkä voisin mielelläni ottaa mukaan kun se oli niin pehmeä ja mukava.

 

Päivä 2:

Tänään heräsimme aikaisin jo viideltä ja menimme aamupalalle. Aamupala koostui lähinnä paahtoleivästä ja muroista sekä teestä. Aamupalan jälkeen lähdimme sitten ensimmäiselle safarille siinä aamukuuden aikoihin.

Aurinkon pysyi pilvessä, mutta silti oli vallan lämmin. Ennen kuin pääsimme sisään puistoon meidän piti maksaa sisäänpääsy maksut. Kahdelta päivältä 50 dollaria tai 250.000,00 Sambian Kwachaa. En enää viitsi sanoa että Malawissa on isot rahayksikot. Ennenkun edes pääsimme sisään puistoon näimme ensimmäiset eläimet. Puiston portin ulkopuolella tepasteli paviaaneja ja näimme ensimmäisen norsunkin.

Puiston puolella olikin sitten olo kun lapsena joululahjoja avatessa. Ei tiennyt mihin suuntaan katsoa kun koko ajan näkyi jotain uutta ja mielenkiintoista. Luangwa jokea yliettäessä vedessä makoili varmaan 50 virtahepoa. Seuraavaksi tuli vastaan apinoita ja kauriita. Tai en tiedä oliko ne kauriita vai enemmänkin antilooppeja kuitenkin jotain sorkkaeläimiä jolla oli sarvet. Näimme myos Impaloita. Seeproistakin nähtiin pieni vilaus, mutta ne pysyttelivät niin tiheässä pusikossa etei niitä juuri erottanut.

Norsuja yritimme kovasti metsästää mutta alkoi tuntua jo siltä ettemme näe niitä juurikaan. Kuitenkin loysimme yhden isomman ja yhden pienemmän norsun syomästä puisikon keskeltä. Katselimme niitä aikammme ja sitten olimme jo lähdossä ja käänsimme auton niin edessämme oli varmaan pari kymmentä norsua. Niistä yksi iso uskaltautui aika lähelle vain muutaman metrin päähän autosta. Ei siis jatkettukaan matkaa vaan jäätiin seuraamaan norsujen mutakylpyä. Hassun näkoistä.

Jatkoimme sieltä sitten matkaa puistossa ja näimme ison kansan erilaisia lintuja, lisää virtahepoja ja krokotiilejä. Tulipahan eteen myos villisikoja. Pidimme safarin loppupuolella kahvi ja teetauon lammen rannalla ja sitten jatkoimme pois puistosta. Näimme kuitenkin vielä jotain mikä oli safarin huippukohtia. Naarasleijonan makoilemassa puiden varjossa. Sen katseleminen oli niin miellyttävää.

Hotellilla meitä odotti sitten kello yhdeltätoista brunssi. Vaaleaa kalaa, perunaa ja leipää. Jälkiruuaksi oli tuorettamangoa. Ruuan jälkeen mitäpä muutakaan tehtiin Pauliinan kanssa kun lähdettiin altaalle ottamaan aurinko ja uimaan. Altaalla oli mukavaa seurata paviaanien toimia kun ne tulivat ihan lähelle. Aurinko ei paistanut vieläkää ihan täydeltä terältä, mutta ohuen pilviharson läpi joten ruskettui ihan huomaamattaan. Kun lopulta menimme iltapäivästä sisälle oli naama hieman liikaa aurinkoa ja sitten niska.

Iltapäivä kahvin jälkeen suuntasimme päivän toiselle safarille. Kello oli vasta neljä, mutta silti alkoi ilma hiljalleen hämärtyä. Nyt näimme ensimmäiset kirahvit jo ennen puistoon pääsyä. Tosin nekin niin kaukaa ettei oikein saanut nautittua. Kun jatkoimme puistoon näimme norsuja todella läheltä. Ne ylittivät tien varmaan 1,5m päässä auton keulasta ja jäivät ihan viereen syomään. Taas oli toimen norsuista sellainen selvästi pieni. Niiden touhuja olikin mukava seurailla.

Vastaan tuli vielä virtahepo ensimmäistä kertaa kuivvalla maalla. Ei se oikeasti olekaan niin suloinen kun mitä vedessä ollessa näyttää. Näimme nyt myos seepran kunnolla. Sitten tuli taas vähän isompia sorkkajalkaisia olkoon tästä eteenpäin kauriita vastaan. Nämä olivat sellaisia tumman ruskeita joilla oli isot sarvet. Puhevelikin tuli vastaan, me vain menimme torkeästi häiritsemää toisen ruokarauhaa.

Aurinko alkoi jo painua maillen kun tuli vastaan lisää kirahveja. Oikein sellainen iso parin kymmenen yksilon lauma. Siellä oli kaiken kokoisia kirahveja. Täysikasvuisia ja aivan pieniä. Niin kamalan suloisia otuksia etten olisi millään malttanut lopettaa niiden katselua. Yksi kirahvi uskaltautui vain muutaman metrin päähän autosta. Todella rohkeaa.

Safarin puolessa välissä pidettiin tauko joen rannassa. Aurinko oli laskenut ja pimeys alkoi hiljalleen syventyä. Hyvä hetki hieman rauhoittua ja nauttia maisemasta. Joessa oli virtahepoja ja niiden menoa sai samalla seurata. Safarin toinen puolisko olikin sitten pimeässä. Meille sattui hieman huono päivä kun emme enää pimeän laskeuduttua nähty juuri mitää eläimiä. Kauriita nyt tuli koko ajan vastaan ja sitten muutama norsu. Muutoin oli aika eläimetontä. Ihan safarin lopuksi näimme leijonan kävelevän tietä pitkin. Aika upea näky

Hotelilla meitä odotti sitten taas illallinen. Tällä kertaa alkuruuaksi sipulirenkaita, kanaa ja riisiä pääruuaksi ja maustekakkua sitten jälkiruuaksi. Jotenkin sitä oli nälkä vaikkei ollut koko päivänä juuri mitään tehnyt. Väsynyt oli myos, joten jätimme uimisen väliin ja kävimme ajoissa nukkumaan.

 

Päivä 3:

Aamu alkoi taas samalla kaavalla. Aamupala ja safarille. Tämä safari ei antanut enään mitää kovin uutta eläinten suhteen. Ilma oli todella kaunis. Aurinko paistoi ja oli lämmintä. Näimme taas villisikoja, kauriita, norsuja. Ihka oikea bambikin tuli vastaan.

Lintuja täällä on paljon. Harmi vain kun ei harrasta lintubongausta niin olisi varmasti loytänyt paljon hienoja lajeja. Linnut olivat kyllä yksi hieno puoli safarilla. Kun ei nähnyt nelijalkaisia pystyi nauttimaan lintujen väriloistosta. Näimme myos aivan pieni kauriita, en olisi ensin edes tunnistanut niitä poikasiksi kun ne makoilivat puun alla. Nyt näimme myos monta krokotiiliä kerralla.

Tälle safarille sattui kyllä sellainen näky mikä on kovin harvinainen. Näimme Afrikan villikoiria. Ne ovat kuulemma niin harvinaisia että niitä näkee vain kerran kuukaudessa jos on onnekas. Minusta ne näyttivät ihan normaaleilta koirilta. Sellaisia musta-ruskea-vaalea laikullisia. Aika sopojä kuitenkin.

Safarin loppupuoli olikin sitten seeprojen juhlaa. Ensin näimme vain yhden, mutta hetken päästä neljä ja sitten oikein lauman. Sambiassa on vielä joku erilainen seepralaji. Tällä lajilla on raidat myos mahassa kun yleisempi on laji jolla on valkoinen maha. Ehkä näemme myos sen toisen lajin myohemmin tällä reissulla kun menemme Keniaan. Ihan lopuksi näimme vielä leijona lauman. Nämä leijonat tosin olivat nukkumassa ettei niistä kovin hyvää käsitystä saanut, mutta sen verran että oli sekä uroksia että naaraita.

Nyt olin jotenkin todella väsynyt kun tulitiin safarilta takaisin. Ruuaksi oli riisiä ja makkarapataa(makkara tosin maistui ihan suomalaiselta lihanpullalta). Ruuan jälkeen pelailimme hetken Unoa parin muun meidän ryhmäläisen kanssa. Sen jälkeen Pauliina lähti altaalle ja minun oli pakko ottaa pienet torkut. Puolen tunnin nukkumisen jälkeen liityin seuraan altaalle. Nyt kun päivä oli kuuma viilensi vesi mukavasti, vaikkei sekään nyt mitää kylmää ollut.

Kahvin jälkeen suunnattiin viimeiselle safarille. Nyt eläimiä ei juuri valoisan aikaan näkynyt vain kauriita ja samat leijonat kun edellisellä safarilla. Maisemat olivat kuitenkin niin hienot että kuvaili niitä ensimmäistä kertaa oikein kuvaamisen riemusta.

Tauko pidettiin kuivuneen joen uoman varelle. Hienoa oli seurata kun toisella puolella uomaa ukkosti mutta sade ei yltänyt meiden kiusaksi. Saimme seurata salamoiden välkettä oikein aitiopaikalta. Pimeällä näimme nyt enemmän eläimiä. Norsuja ja muita samoja. Jopa hyeena tuli vastaan. Se yleensä tarkoittaa että jossain lähistollä on leijona tai leopardi mutta niitä ei kyllä nähty. Valitettavasti. Oli vain vaikea keskittyä maahan kun taivaan rannassa välkkyi ukkonen, niin hienoa en ole koskaan nähnyt.

Ilta oli viileä ja oikein tärsin kun päästiin hotellille. Enemmän kylmyys tuntui kun ajettiin kovaa puistosta hotellille. Ruuaksi oli jotain kasviskeittoa, lihapataa ja perunamuusia ja jotan ihme vanukasta. Jotenkin ei ollut ollenkaan nälkä, mutta luulen sen johtuvan ihan siitä että olin niin kamalan väsyksissä. nukahdin heti kun pääsin nukkumaan.

 

Päivä4:

Aamulla saimme nukkua jopa puoli seitsemään. Sitten pakkattiin ja mentiin aamupalalle. Tänään saimme aamupalaksi vähän tuhdimpaa tarvaraa. Kananmunaa ja pekonia normaalin murojen ja leivän lisäksi. Kyllä sillä jaksoi matkustaa. Maksoimme juomalaskun ja sitten olimme valmiit lähtemää kohti Lilongwea.

Matkalla pysähdyimme eräässä tekstiilitehtaassa, missä valmistetaan uniikkituotteita täysin käsityonä. Ensin saimme kierrellä ja meille kerrottiin valmistuksesta. Sen jälkeen pääsimme ostoksille. Aivan ihania tekstiilejä. Ostin vaikka mitä mukavaa tuliaisiksi kun eipä niitä mistään muualta tule koskaan saamaan kun ainut myymälä on siinä tehtaan yhteydessä.

Matka rajalle sujui nopesti ja oikein yllätyin kun oli lounas tauon paikka. Lounas oli kevyt. voileipä, muffinsi ja vettä. Eipä sitä kyllä paljon muuta kaivannutkaan. Rajalla kaikki sujui nopeasti ja ilman ongelmia. Hassua olla viimeistä kertaa Malawin puolella, seuraavan kerran raja ylitetään vain lähto tarkoituksessa. todella outoa!

Kun raja oli ylitetty ei Lilongween ollut kuin parin tunnin matka. Se meni todella nopeasti ja aivan kuin yllättäen oli meidän reissu ohitse..

 

Lilongwesta ja loppu lomasta täällä kirjoittelen toisen kerran kun tuntuu että ei enää ajatukset pysy tämän sepostuksen jälkeen kasassa. Pysykää kuulolla!

-Sari-