No nyt on sitten taas reissusta palattu takaisin normaaliin arkeen ja sairaalalle. Sambian reissun takia tehtiin ensimmäinen ja viimeinen viikonloppu toitä ja oikeastaan varmaan parhaimmat harjoittelujen päivät.

Perjantai kului suurimmaksi haavoja hoidellessa. Harmittavaa kun täällä ei juuri ole haavanhoito tuotteita joten kaikkiin haavoihin on saman suuntainen hoito. Puhdistus keittosuolalla sitten jodia päälle ja "steriilit" taitokset. Luulen että ne haavat jotka Pauliinan kanssa ollaa hoidettu on varmaan ne ainoat jotka ovat oikeasti hoidettu steriilisti. Täällä kun ei paikallisilla ole niin kovin tarkkaa.

Lauantai oli aluksi aika rauhallinen. Potilaita tuli tasaiseen tahtiin, mutta mikään kiire ei ehtinyt missään vaiheessa tulla. Avustimme ja teimme yksinämme haavanhoitoja. Iltapäivästä sitten alkoi tapahtua. Meille tuli ensiapuun kolme liikenneonnettomuudessa loukkaantunutta miestä. Hassu kun aluksi kellään ei ollut tietoa mistään eikä koko aikana kellään ollut selkeää käsitystä tyonjaosta. Menimme vain tekemää jotain, lähinnä se tarkoitti meille nestehoidon toteuttamista kun ei meistä kumpikaan osaa ommella haavoja. Vaikkei asiassa mitään huvittavaa olekaan niin oli kyllä hieman hankalaa pitää pokkaa kun nähtiin miten onnettomuudessa kuolleet oli tuotu sairaalaan. Heidät tuotiin tilataksin takapaksissa juuri sen näkoisesti että heidät oli vain heitetty kolaripaikalla sinne ja tuotu sairaalalle. Meille ei kyllä koskaan selvinnyt tarkasti mitä oli tapahtunut.

Lauantai-ilta oli varsin mukava ja tavanomaisesta poikeava. Meidän ohjaajamme lastenosastolta tuli noutamaan meidät luokseen päivälliselle. Olimme kyllä hieman myohässä sovitusta kun onnettomuuden takia emme päässeet lähtemään sairaalalta ajoissa. Oli hienoa tavata hänen perheensä varsinkin 4 vuotias poika. Poika oli aluksi hieman ujo meitä kohtaan, mutta hetken päästä olimme melkein parhaita kavereita. Kyllä tuon ikäisessä riittää niin maan kamalasti energiaa. Ei hän ollut varmaan minuuttia paikallaan. Päivällinen oli jotain aivan käsittämättomän herkullista. Kanaa, riisiä kastiketta ja perunasalaattia (majoneesia, perunaa, herneitä, parikaa ja porkkanaa). Jotenkin tuli tunne että olisi pitänyt antaa jotain vastineeksi kun jossain lauseessa tuli esiin että riisi on kovin kallista. En voinut olla miettimättä miten paljon kaikki oli tullut maksamaan.

Sunnuntai oli sairallalla todella erilainen. Koska poliklinikka oli kiinni tuli kaikki mahdolliset potilaat ensiapuun. Jopa ne jotak kotiutuivat osastoilta. Sairaalan apteekkikin oli kiinni joten ihmiset saivat lääkkeet meiltä. Ensimmäistä kertaa päästiin siis jakelemaan lääkkeitä. Muutoin päivä oli melko rauhallinen. Ehdimme jopa sen verran ajoissa takaisin kampukselle että aurinko paistoi vielä mukavasti takapihalle. Ei voinnut jätää sinne menemistä millään väliin. :D Ilta vietettiin kotona. Eräs opiskelijoista johon tutustuimme leikkaussalissa tuli käymään meillä ja istuimme keskenämme pari tuntia jutellen.

Illat menee yllättävän nopeasti vaikkei olla viime aikoina juuri pelailtu tai muutenkaan tehty mitään erikoista yhdessä. Nukkumaan tulee käytyä täällä todella aikaisin jo joskus ennen yhdeksää. Tosin aamulla herätäänkin sitten yleensä ennen kuutta että toisaalta aika hyvä. Ilma vaan jatkaa kuumentumistaa. Kohta kuuleman mukaan pitäisi alkaa sadekausi, mutta en tiedä tarkasti milloin. Toivottavasti vettä ei kuitenkaan sataisi ihan koko aikaa.