No niin nyt sitä on sitten viimein päästy anestesiahoitajaksi. Tai siis ehkä päästy on vähä väärä sana, mutta ollaan saatu kuitenkin seurata vierestä paljon enemmän kuin viime viikolla. Tänään opittiin jo todella paljon lääkkeitä ja annostuksista. Saimpa katsoa ensimmäistä kertaa ihmisen kurkkuunkin :) Olen kyllä nyt sitä mieltä että niillä nukeilla millä harjoiteltiin oli paljon epäselvempi nielu kuin mitä oikeasti ihmisellä. Eilen oli aika upea päivä siinä suhteessa että näin ensimmäistä kertaa oikean sydämen, siis ihan sykkivän sellaisen. Aika hienoa. Tänään taas seurailtiin jalka-amputaatiota, aika ällottävää. Tänään saimme vähän valituksia kun olimme siirtäneet talossa huonekaluja eri järjestykseen jotta saimme tilaa lattialle niin että mahduimme pelaamaan Twisteriä. Ei oikein ymmärretty että miten se ketään voi haitata jos huonekalut ovat hieman eri asennossa, mutta kai täällä on niin kamalan tarkkaa kaikki. Ei oikein jaksettu välittää moisesta. Siirretään niitä kyllä vielä uudestaan jos tarvitsee pelata, tiedetäänhä nyt vain siirtää ne takaisin. Enemmän meitä huvitti kuin harmitti. Kuuma on edelleenkin, mutta jo parin päivän päästä voi taas huokaista helpoituksesta kun lähdetään järvelle. Uimista tässä on todellakin viime päivinä kaivannut aika tavalla.