No nyt on sitten maata vaihdettu ja jätetty Malawi taakse.

Torstai-iltana kävimme laittattamassa ne kynnet kanadalaisten luona. Minulle tuli fuksianpunaiset sormenkynnet mustalla ja valkoisella koristelulla ja tumman violetit varpaankynnet hopealla koristuksella. Kokonaishinnaksi tuli huikeat 8e!!

En olisi uskonut että lähto Malawista olisi niin surullista. Kuitenkin kolmekuukautta on pitkä aika ja kampus oli alkanut jotenkin tuntua kodilta kaiken siellä koetun jälkeen. Oli koko ajan sellainen olo että lähdetään vain lomalle, mutta totuus on se etten varmaan koskaan enää palaa yliopiston kampukselle. Olemme tavanneet Mzuzussa niin paljon uusia ihmisiä niin lähteminen on sekin puolesta niin vaikeaa kun tietää ettei heidän kanssa uudelleentapaaminen ole kovinkaan varmaa eikä varsinkaan todennäkoistä lähitulevaisuudessa.

Lähdimme Mzuzusta aikaisin perjantai aamuna ja otimme minibussin suoraan rajalle. Matka meni todella nopeasti ja sujuvasti. Minibussi ei pysähtele turhia vaan ainoastaan sen verran että joku jää pois tai tulee kyytiin, eikä ihmisiä ole kuitenkaan liikaa. Meitä kovasti varoiteltii liian täyteen ahdetuista minibusseista ennen kuin lähdettiin matkaan, mutta on kyllä sanottava että matka rajalle oli Malawin matkusteluista kaikkein paras. Normaaleissa busseissa on aina tuplasti se määrä ihmisiä kuin mitä on istumapaikkoja ja matkanteko hidasta. Myohemmässä vaiheessa totesimme minibussin vielä todella hyväksi vaihtoehdoksi kun oli sattunut pieni liikenne onnettomuus ja tie oli melkein poikki. Kokonaan tiessä oli juuri henkiloauton mentävä rako ja normaali bussi ei olisi millää mahtunut siitä menemään.

Olimme jo kymmenen maissa rajalla. Rajan ylitys sujui ilman suurempia ongelmia. Täällä on muuten todella ystävällisiä tullivirkailijoita. Pidimme rajarakennuksen portailla pientä huili taukoa kun eräs tullimies alkoi huutelemaan ikkunasta. Ensin luulimme että meitä käsketään siirtymään, mutta lopulta selvisikin että hän tahtoi vain tarjota meille kylmää kokista. Todella ystävällistä ottaen huomioon etteivät he halunneet mitään maksua moisesta. Tansanian puolelle oli sellainen muutaman sadan metrin kävely, rajajoen toiselle puolelle. Se ei ollut mikää pitkä suoritus. Rajamuodollisuudet oli nopeasti hoidettu myos sillä puolella, saimme viisumit ja pääsimme jatkamaan matkaa.

Meillä kävi senkin puolesta todella hyvä tuuri että tapasimme Karongassa, Malawissa, miehen ja naisen jotka olivat menossa myoskin Dar-es-Salaamiin (tästä eteenpäin Dar). Selvisimme siis helpolla kun seurasimme vain heitä eikä meidän tarvinnut käyttää aikaa jokaisen asian selvittämiseen ja kyselyyn. Otimme rajalta bussin lähimpään suureen kaupunkin Mbeyaan. Meillä oli tarkoitus viettää siellä yksi yo ja jatkaa sitten lauantai aamuna aikaisin Dariin, mutta melkein heti lähdon jälkeen meille selvisi, että vielä samana päivänä olisi menossa bussi Dariin ja olisimme aamuyostä jo perillä. Tämähän vaihtoehto sopi meille enemmänkin kuin loistavasti.

Olimmekin jo matkalla paikallista aikaa kolmelta (kello on tunnin suomea edellä). Alkumatka sujui hyvin. Bussi lähti heti täytyttyään eikä siihen survonut kaikki mahdolliset ihmiset kuten Malawissa. Alkuillasta alkoi sitten ongelmia esiintyä. Heti auringonlaskettu jouduimme pysähtymään erääseen kylään kun bussissa oli joku vika joka yritettiin korjata, pääsimmekin jatkamaan joten silloin vaikutti ihan hyvältä. Helpoitus oli kuitenkin ennen aikaista. Bussi alkoi keittää ja jouduimme pysähtelemään joka 10 minuutti lisäämään vettä jäähdyttäjään. Matkan teko oli siis mitä mahdollisimman hidasta. Matkustimme koko yon, 8 tuntia ja pääsimme vain 300km. Lopulta bussi hajosi sitten kokonaan, TAAS. Matkaa oli Dariin jäljellä vielä n. 200km. Miten meillä voi olla AINA näin huono tuuri.

Jouduimme ottamaan toisen minibussin lähimpään isoon kaupunkiin josta etsimme taas uuden bussin jolla pääsimme perille. Lopulta olimme puolilta päivin lauantaina kaupungissa. Matka oli kestänyt melkein 30h ja olimme todella uuvuksissa.

Jos jo heti rajan jälkeen huomasi selvästi että Tansania on Malawia varakaampi ihan vain teiden kunnosta. Täällä ei ollut koko ajan reikiä tiessä ja oli jopa maalattu keski- ja reunaviivat. Paikalliset kylät olivat samaa tasoa melkein kun Mzuzu, ja myoskin teiden varsien pienet asutukset olivat parempia. Ei ollut niin savimajoja mitä Malawissa, näissä oli jopa peltikatot. Luoton on täällä myos huomattavasti vihreämpää. Tähän Pauliina osuvasti kommentoi juuri ennen Daria "täällä kasvaa ruohoa, siis RUOHOA?!?!?" Mikä oli todella osuvasti sanottu kun todentotta maa oli aivan vihreän ruohon peitossa. Dar oli kaupunkina kaikkea muuta kuin odotin näkeväni. Olin osannut odottaa tosin suurempaa kuin Malawissa, mutta kaikki kerrostalot ja pilvenpiirtäjät todella hämmästyttivät.

Otimme bussiasemalta taksin ja pyysimme viemään meidät sellaiseen paikkaan missä voisimme telttailla. Hän vaikutti kovasti tietävänsä sellaisen paikan joten ajoimme keskikaupungille. Kahden eri hotellin jälkeen totesimme ettei hän tiennyt mistään mitään. Onneksi olimme etsineet valmiiksi erään hotellin kauempana keskustasta jossa tiesimme varmasti voivamme telttailla. Ennen sinne pääsyä halusin kuitenkin käydä postissa lähettämässä pari pakettia kotiin. Se olikin sitte varsinainen show. Ostin kaikki pahvilaatikot ja olin jo pakkaamassa kun tultiin sanomaan etten sittenkään voi lähettää niitä tänään vaan vasta maanantaina. Kun yritimme selvittää voisimmeko jättää paketit postiin ja he sitten postittaisivat ne maanantaina niin ensin oltiin ihan että kyllä. Ja lopulta saimme selville että meidän pitää itse olla ne lähettämässä. On kyllä todella vaikkeaa kun ei jostain syystä KUKAAN täällä ei tunnu ymmärtävän YHTAAN englanti, jopa Malawissa puhuttiin paremmin.

Pääsimme lopulta hotellille, olimme sellaisessa ihan rannan tuntumassa olevassa paikassa. Meillä oli teltta hiekalla ja rantaan matkaa parikymmentä metriä. Paikka toi mieleen ihan Kande Beachin. Hiekka oli vaaleaa, vesi lämmintä ja ilma hyvä. Laitoimme teltan pystyyn, aika ahdasta meillä tulee rinkkojen kanssa olemaan, mutta kyllä sitä mielellään nukkuu teltassa kun se tulee paljon halvemmaksi vaihtoehdoksi. Seuraavaksi kävelimme kylään hakemaan hieman vettä ja muutenkin vain tutkimaan paikkoja. Ilma oli pakahduttavan kuuma ja hiki virtasi pienestäkin liikkumisesta.

Hotellille palattuamme menimme heti uimaan. Nyt voin sitten sanoa uineeni Intian Valtameressä. Malawi järven jälkeen oli todella outoa kun oli suolaista vettä vaikkakin yhtä kirkasta. Hotellilla oli myos uima-allas. Siellä viihdyimme sitten todellakin pitkään. Auringonlaskettua alkoi tuulemaan, mutta ilma oli silti helteisen kuuma. Kävimme hotellilla ruokailemassa. Ensimmäinen kunnon ateria pariin päivään oli todella hyvää. Otin täytettyä kananrintaa, täytteessä oli kasviksia, pekonia ja juustoa. Todella hyvää. Kyllä tansaniassa on ruoka selvästi kallimpaa, mutta en viitsisi näinä viikkoina ruuassa pihistellä kun kerrankin saa parempaa ruokaa kuin mitä Malawissa.

Sunnuntai aamuna meitä sitten kutsui Zanzibar. Hotelli oli siitä mukava että he hoitivat meille lauttalippujen varaukset ja vielä kyydityksen terminaaliin. Aamulla purimme teltan ja jätimme suuren osan tarvaroita hoteillille säilytykseen, emme me mitään matkamuistoilla tekisi Zanzibarilla ja kuitenkin palaamme hoitellille torstaina. Meillä oli mukava kyyti terminaaliin sellainen kolmipyoräinen mopo missä oli takapenkki ja katto, vaikea oikein selittää. Kuski oli todella mukava paikallinen mies, hän puhui ymmärrettävää englantia ja sovimme paljon asioista. Hän jopa lupasi tulla hakemaan meidät torstaina lautalta ja näyttää keskustaa. Ja todellakin menemme käymään torstaina elokuvissa, täällä liput ovat uutuus elokuviin siinä 5e luokkaa... Adam lupasi vielä käydä varaamassa meille bussiliput perjantaille niin että pääsemme Kilimanjarolle hyvällä bussilla. Todella mukavaa kuin loytää tuollaisia ihmisiä jotka pystyvät auttamaan.