Nyt on sitten tämä reissun viimeinen viikonloppu vietetty Nhakata Bayllä. Yhä edelleen järven kauneus jaksaa ylättää. Kirkas vesi ja sininen taivas saa joka kerta olon tuntumaan aivan kuin olisi jossain karibialla.

Mentiin aikaisin perjantai aamuna kahdestaan Pauliinan kanssa ja kanadalaiset ystävämme tulivat sitten perässä myohemmin illalla. Saimme viettää aikaa muidenkin kanssa ja oikeasti mukava jutella ihmiselle.

Nyt tapasimme tämän reissun ensimmäiset suomalaiset. Anette, ruotsinsuomalainen tytto Kristiinan kaupungista. Hän ei tosin puhunut juurikaan suomea eikä me ruotsia niin keskustelimme lähinnä englanniksi. Sitten toinen tuttavuus oli Olusta lähtoisin oleva nyttemmin helsinkiläistynyt sosionomi opiskelija Nita. Tuntui todella oudolta puhua suomea jonkun muun kuin Pauliinan kanssa ja ensimmäiseksi tuntui että kieli menee väkisin solmuun. Täällä on alkanut viime aikoina jo ajatellakin englanniksi. Ja jotkut ovat jopa luulleet meitä englantilaisiksi. Aikamoinen kunnianosoitus kielitaidosta, vaikka emme kyllä todellakaan puhu mitään hyvää englantia.

Lauantai oli sitten se päivä mitä eniten odotettiin. Käytiin suorittamassa sukelluskurssi loppuun ja nyt sitä on sitten virallisesti PADI Open Water Diver. Lauantain paras kokemus oli kylläkin yosukellus, tai siis illalla me siellä oltiin mutta oli jo ihan pimeää. En ole koskaan nähnyt niin paljon ja niin isoja kaloja kerralla. Suurimman osan ajasta joka puolella oli toista kymmentä kalaa. Niihin pystyi jopa koskemaan. Tällä kertaa nähtiin paljon enemmä rapuja kun koskaan aikaisemmin. Uskomaton kokemus kertakaikkiaan. Aluksi sukeltamaan meneminen pelotti kun pinnalta katsottuna näytti alhaalla niin kamalan synkältä. Kun sitä sitten viimein pääsi pohjaan niin ei se enää ollut todellakaan niin kamalaa. Olisin voinut jäädä sinne vaikka kuinka kauaksi. Pinnalla oli sitten pimeä laskeuduttua todella kaunista. Taivas oli kirkas ja en varmaan ikinä oli nähnyt niin kaunista tähtitaivasta kuin silloin. Olisi halunnut vaan jäädä pinnalle kellumaan ja katselemaan.

Loppu aika sitten vain makoiltiin rannalla ja uitiin. Koko viikon lopun aallot järvellä olivat todella suuria. Tuli tunne kun olisi ollut merellä. Tänää sitten järvi oli lähes tyyni, aivan kuin joku olisi käätänyt virrat pois aaltokoneesta :D Rusketus alkaa olla taas mukavasti havaittavavissa. Onneksi,sillä eihän tässä enää aikaa juuri rannalla ole makoilla.

Tänää varattiin juuri Sambiaan suuntautuva safari. Lähdetään jo ensi viikolla! Safari kestää sellaiset neljä päivää ja sitten meillä on muutama ylimääräinen päivä varattuna. Lyodää siis kaksi kärpästä yhdellä iskulla kun samalla reissulla vietetään muutama päivä vielä Lilongwessa. Sitten onkin suurinpiirtein kaikki viikonloput käytetty. Viimeisenä mennään vielä järvelle, mutta uuteen paikkaan.

Viimeiset pari päivää ole kärsinyt tämän reissun ensimmäisistä vatsavaivoista. Ripulia eikä oksentelua ole ollut mutta ihan mielettomät vatsakivut. Nyt alkaa hiljalleen helpotamaan. Aika omituinen vaiva kaikin puolin. Tosin olenkin odotellut milloin ensimmäiset vatsavaivat ilmaantuvat. Koko ajan ollut asennoitunut niin ettei tätä reissua selviä ilman mahatautia. Aika pitkään olen kuitenkin säästynyt. Ja jos tämä menee kummemmitta vaivoitta ohitse niin olen tyytyväinen.