No niin nyt on siis ensimmäinen viikko Mzuzussa vietetty. Eihän meillä koko viime viikolla ollut mitään tekemistä vaan vain laiskottelimme. Lähinnä aika meni takapihalla auringossa.

Eilen piti viimein aloittaa harjoittelut, mutta sitten emme aloittaneetkaan. Kiitoksia siitä kaiken maailman paperisodille joita ruvettiin vasta eilen hoitamaan, kun kukaan ei ollut "muistanut" niitä aiemmin. Vaikka meillä piti olla kaikki tarvittavat mukana, lopulta meiltä puuttui suurinpiirtein kaikki mahdollinen. Kuten valokuvat, todistukset opiskelusta ja se että mtä kaikkea olemme suorittaneet Suomessa. Lisäksi täällä haluttiin tietää mitä olemme kirjoittaneet ylioppilastutkinnossa. Todellakaan en tiedä mitä täällä sillä tiedolla tehdään kun ei kukaan edes ymmärrä suomalaista arvosteluasteikkoa. :) Muutenkin täällä on tapana ottaa asiat aikalailla rennosti. Meille hoetaan koko ajan että "Don't worry". Ja sitten paikallinen aika, jos suomessa on myohässä viisi minuuttia niin se on jo katastrofi. Täällä on käytossä ns. Malawian time eli ollaan se puoli - tunti myohässä siitä mitä sovittiin. En millään totu siihen ja todella alkaa ärsyttämään välillä...

Vihdoin tänään päässimme aloittamaan harjoittelun ja sekin meni siten että itse etsimme tiemme terveyskeskukseen. Ja siellä sitten vaan kyselemään missä meidän pitäisi lopulta olla. Täällä ei ole varsinaista kotisairaanhoitoa joten suoritamme kaksi kotisairaanhoidon viikkoa paikassa joka on suomeen verrattuna lähinnä neuvola. No ainakin saa siellä tehdä sellaista mihin suomessa ei pääse. Tänään käytin koko päivän kuuntelemalla vanhan mallisella torvella sikioiden syndänääniä ja tunnustelemalla minkä kokoisesta sikiostä on kyse. Varsin mukavaa sinänsä, mutta en tiedä onko se ihan sitä mitä me tarvitsemme :)

Olemme tutustuneet täällä moniin ihmisiin. Lähinnä muihin ulkomaalaisiin. Ensin tutustuttiin saksalaiseen Jessicaan, joka jo palasi takaisin kotiin. Sitten tutustuimme kahteen englantilaiseen opettajaa ja viimeisempänä tuttavuutena on kuuden kanadalaisen ryhmä joka asuu aika lähellä meitä. Heitä on 5 tyttoä ja 3poikaa. He ottivat meidät hyvin vastaan ja viime viikolla tutustuttivat meidä kaupunkiin. Perjantaina he kutsuivat meidät luokseen muutamalle. Jos sanotaan että suomalaiset juovat paljon ei se ole mitään siihen alkoholimäärään mitä kanadalaiset täällä kuluttavat. Heille yksi on valehtelematta 3-4... Kuitenkin perjantaia jatkoimme kanadalaisten luota intialaiseen ravintolaan ja sieltä sitten vielä diskoon. Varsin mukava ilta oli siis kaikinpuolin.

Kaupunkin täällä on kaukana kauniista ja siististä. Luonto on nättiä, mutta kaupungin kadut ovat täynnä roskia ja ihmisiä. En oikein muuta odottanutkaan, joten en nyt ole kovin järkyttynyt tästä toisin kun voisi luulla. Kaupungissa liikkuminen on kaikkein helpointa jalan, ja toisaalta täällä on vallan selkeää liikkua. Ensimmäisellä kerralla olin aika hukassa, mutta nyt muutaman kerran jälkeen on paljon helpompaa.

Yhteydet täältä ulkomaailmaan ovat varsin huonot. Tekstiviestit ovat kalliita ja paikalliseen liittymään ei tule kenenkään suomesta lähettämät viestit perille. Lisäksi yliopiston netti on ollut viikon poissa käytostä ja muutenkin niin kamalan hidas että tunnissa ehtii juuri yhden sähkopostin kirjoittaa ja toinen jää kesken.. Onneksi loydettiin keskustasta nettikahvila. Täällä on vähän kalliimpaa, mutta nopeus on aivan toistaluokkaa.

Ja muuten täällä on vesikatko saanut aivan uuden merkityksen. Hanoista nimittäin tulee useammin tyhjää kun vettä. Viikosta ehkä parina päivänä saadaan vettä ja muuten ollaan kantoveden varassa. Se vähän hankaloittaa vessassa käyntiä, mutta suihkusta selviää helposti kun keittää hellalla vettä ja pesytyy sillä. Aivan kun olisi suomessa mokillä :) Eilen koettiin pisin yllättävin sähkokatko tähän aisti. lähes 10h kestoltaan. Siinä vähä alko ärsyttämään kun varsinkin kun illalla täällä on säkkipimeää ja kaikki jouduttiin tekemään taskulampun valossa.

Nyt alettiin suunnitelemaan viikonlopuiksi tekemistä kun saatiin kanadalaisilta sellainen kirja lainaan, missä on kerrottu kaikkea mielenkiintoista afrikan maista. Ensiviikonloppuna lähdemme ensi kertaa Malawi järvelle uimaan ja rentoutumaan. Todellakin tässä vaiheessa haluaa päästä pois yliopistolta. Sama ympäristo alkaa ahdistamaan parissa viikossa aikatavalla. Varsinkin kun meillä on vielä hyvin ärsyttävä vuokranantaja joka vain tulee käymään ilman mitään asiaa. Ollaan opittu jo vihaamaan sitä tämän reilun viikon aikana.

Pahinta ehkä täällä olossa on ollut se että jo viime viikolla alkoi aivan mieleton koti-ikävä. Enkä ole vieläkään päässyt siitä eroon. Ehkä se nyt alkaa helpottaa kun on päivällä muutakin tekemistä kun vain olla yliopistolla. 

Mutta toisaalta salmiakin ja lakritsanhimo alkaa olla pian yhtä suuri. Ne vähät mitä toin mukanani soin jo viime viikolla loppuun. Ettekä muuten usko, että tekisin mitä vaan kunnon ruisleivästä. Täällä ei saa kun sämpyloitä ja sellaista paahtoleivän tapaista mossoä. Ei todellakaan nautittavaa syotävää. Olisi pitänyt tajuta ottaa paketti hapankorppuja tai näkkileipää mukaa pahimman varalle.