Leikkurin harjoittelu osoittaa koko ajan mielenkiintoisempia puolia itsestään. Vaikka ollaan tähän päivään asti vain seurailtu niin edelleen olen sitä mieltä että todella antoisasta harjoittelusta kyse.

Eilen seurasimme mitä erilaisempia luuleikkauksia kun korjattiin murtumia niin reidestä kun kädestä. Tänään sitten olikin ensimmäinen päivä kun tehtiin itse jotain.

Heti aamulla paikalliset opiskelijakollegat alkoi opettaa meille instrumettien nimiä ja ulkonäkoä. En olisi voinut olla puolen tunnin jälkeen enemmän pihalla. Ensinnäkin kun ei ole opetellut instrumettejä edes suomeksi niin saati sitten englanniksi. Muutenkin minulla menee ikuisuus opetella muutama englannin sana niin nyt olisi pitänyt muistaa puolessa tunnissa varmaan 10-20 eri instrumettia. Olen kyllä kiitollinen paikallisille että ihan omasta halustaan opettivat meille ja olivat todella kärsivällisiä kun haparoimme nimissä.

Seurasimme taas yhtä leikkausta vierestä. kyseessä oli suolisto leikkaus, tai oikeasta jatkoa jo aikaisemmin tehdylle. Siinä ei sinänsä ollut mitään erikoista. Sitten toinen leikkaus olikin vähä enemmän.

Aluksi meille opetettiin miten peseydytään leikkaukseen ja sitten miten instrumentit kasataan. Potilaana oli nainen joka oli saanut kohdunpoiston yhteydessä vaurioita virtsajohtimiin. Leikkaus oli kestänyt jo jonkin aikaa kun instrumenteista vastaava opiskelija sanoi minulle että voisinko käydä peseytymässä ja tulla auttamaan. No mikäpä siinä. PIan huomasinkin seisovani kirurgin vieressä ja milloin käyttäväni imua, milloin piteleväni ompeleista kiinni. Ehkä parhain kokemus oli se kun sain tyontää käden vatsaonteloon ja pitää suoliston poissa tieltä.

Leikkaus oli aika iso. Kohdunpoistossa oli vahingossa sidottu kiinni kumpakin virtsjohdin joten jouduimme tekemään kokonaan uudet liitokset virtsarakon ja virsajohtimien välille. Aluksi olin enemmän ja vähemmän paniikissa ja aivan pihalla mitä pitäisi milloinkin tehdä. Onneksi sain hyviä neuvoja. Leikkaava kirurgi oli todella mahtava. Kun en saanut puristinta irti hän vain nauroi ja sanoi että käytä vain kumpaakin kättä, siitä kaikki ovat joskus aloittaneet. Seuraavalla kerralla irroittaminen meni sitten jo paljon paremmin. Lopulta aloin nauttia olostani ja aloin paremmin olla kartalla mitä milloinkin pitää tehdä. Ainoana miinuksena täytyy sanoa että leikkaus kesti kolmisen tuntia ja koko sen ajan paikallaan seisominen sai selän kyllä todella särkemään. Tätä pientä haittaa lukuun ottamatta varmaan paras päivä ikinä missään harjoittelussa.

Sää täällä on ollut viime viikosta alkaen enemmän ja vähemmän vaihteleva. Pilvilauttoja on aika paljon ja aurinko ei paista yleensä kun vain silloin kun ollaan sairaalalla. Viime yonä saatiin taas sadekuuroja. Raivostuttavaa. Ensi viikolle on ainakin luvattu kunnon helteitä ja paistetta. Niitä odotellessa.

Senkin olen jo huomannut että vaihtelevat säät ovat vaatineet veronsa. Ensimmäiset flunssaoireet ovat päällä. Kuumetta ei onneksi ole tullut, mutta nenä vuotaa senkin edestä. Tuolla leikkurissa välillä vaikeaa kun ei voi niistää aina kun haluaa. Kauhulla odotan että miten kipeä sitä sitten on kun Suomeen palaa, jos täällä muutaman asteen pudotus lämpotilalla aiheuttaa jo flunssan. Mitähän sitten kun joulukuussa lämpotila saattaa muuttua päivässä 40-50 astetta.