Viime torstaina lopetettiin sitten toiseksi viimeinen harjoittelu ensiavussa.

Aika paljon meille annettiin vastuuta ja luulen että useimmin meitä luultiin tyontekijoiksi kun opiskelijoiksi. Viimeisenä keskiviikkona osastolle pelmahti kymmenkunta uutta opiskelijaa. Osan heistä tunsimme jo leikkaussalista suurin osa kuitenkin oli vieraita. Ensimmäinen ajatus oli ettemme enää juuri saa tehdä mitään, mutta oletus osoittautui niin vääräksi. Ensimmäinen päivä heillä oli perehdytystä ja saimme vain olla kahdestaan Pauliinan kanssa toimenpide huoneessa. Toisena päivänä meillä oli opiskelijoita katselemassa vieressä, mutta suuriimmaksi osaski me teimme hommat.

Kyllä oli nauruun purskahtaminen muutaman kerran niin lähellä että pakko oli katsoa toiseen suuntaan. Opiskelijoiden tulon jälkeen on oikein korostunut se puoli että perusasioissa luistetaan, mutta joissain asioissa ollaan todella tarkkoja. Suonen sisäisiä infuusioita annettaessa ei tarvitse olla kovinkaan tarkka, kanyyleihin kosketaan palain käsin ja ne lasketaan poydille, mutta kun tehdään haavanhoitoa steriileillä hanskoilla niin niillä hanskoilla ei voida koskea ensimmäisenä ollenkaan steriileihin pumpuleihin vaan otetaan pihdit ja pinsetit joiden avulla liika nestepuristetaan pois. Sitten täällä ollaan niin fiksoituneita laittioiden moppaamiseen ettei paremmasta väliä. Osaston seinällä oli lappu että "moppaa lattiat neljä kertaa päivässä". Minusta tuntui että jokaisen kerran jälkeen lattia oli vaan paljon likaisempi kuin edellisellä kerralla.

Tekeminen ensiavussa oli välillä hyvinkin hankalaa. Osastolla alkoi aina ennen kahtatoista yleinen juoruamis ja nukkumis tauko kun kaikki lääkärit poistuivat lounaalle. Meillä ei siis suuremmaksi osasksi päivää ollut mitään tekemistä. Outoa kun on tottunut että Suomessa tyopäivä on kokonaan tyotä vaikkei olisikaan lääkäreitä.