No nyt on sitten lopetettu harjoittelut Malawissa.

Tämä viikko meni synnytyssalissa. Tai oikeastaan vain seuratessa. Emme päässet tekemään juuri muuta kun kanyloimaan ja katetroimaan. Kyllä pitää sanoa että paikalliset naiset ovat aika vahvoja. Täällä ei ole käytossä mitään kivunlievitys menetelmiä joten synnytykset ovat luomuja sanan kaikessa merkityksessä. En voi kun ihalla näitä saisia. Harva edes vaikuttaa kivuliaalta, ei huutoa ei kyyneleitä eikä muuta kuin kurtistettu naama. Mutta uskoisin että synnytyksen voisi tehdä kaikkille niin paljon helpommaksi ihan vain asentoa vaihtamalla. Kun meille opetetaan koulussa ettei missään nimessä ole hyvä synnyttää selälää maaten niin täällä ei muuta asentoa tunneta. Vaikken itse olekaan synnyttänyt luulisin että edes puoli-istuva asento olisi paljon parempi.

Se minua hieman ihmetyttää kun täällä ei ole mikää kiire vastasyntyneiden kanssa. Kovin moni lapsi syntyy vihreästä vedestä, eli on ehtinyt jo kakata lapsiveteen. Meille opetettiin että tälläisissä tilanteissa pitää heti pää synnyttyä imeä sieraimet ja suu puhtaaksi ennen kuin lapsi vetää veden keuhkoihin. Täällä ei sellaiseen tuhlata resusseja. Lapsi synnytetää kokonaan ja sitten menään kovalla kiireellä toiselle puolelle osastoa vauvalaan missä on sitten imu saatavilla. Aika kauan lapsi saa olla ilman happea, nimittäin suurimmassa osassa tapauksia vauva ei itse ole alkanutkaan hengittämään. Aika hurjan näkoistä välillä. Täällä on vastasyntyneillä todella paljon pneumoniaa.

Sitten en myoskää ihmettele miksi moni vastasyntynyt joutuu tehohoitoon hapenpuutteen vuoksi. Moni lapsista on syntynyt napanuora kaulan ympärillä ja ei täällä mitenkään muuten sitä vapauteta kun leikkaamalla. Sen jälkeen saattaa mennä muutama minuutti ennen kun vauvan vartalo syntyy. Se  vain siis tarkoittaa sitä että vauva on todella pitkään ilman happea. Jotenkin tuntuu itsestää todella oudolta.

Näin jälkikäteen voin todeta  että kyllä on ollut antoisat kuukaudet täällä. Ollaan opittu paljon ihan hoitamisesta ja samalla saatu vertailtua miten hyvin meillä Suomessa on asiat. En kyllä missään nimessä kadu tätä matkaa ja nyt kun aika on lopussa olen todella iloinen että tein tämän vaikkei aina olekaan ollut helppoa olla näin kaukana kotoa.

Eilen illalla pakkailin tavaroita ja jotain on varmaan pakko lähetellä etukäteen suomeen kun rinkassa loppuu tila ja kaikenlisäksi painoraja tulee vastaan. Todella oudon tuntuista kun on kolme kuukautta pitänyt vaatteita kaapissa ja seuraavat viikot eletään rinkan kanssa reissaten.

Tänään illalla vietämme vielä viimeisen kerran aikaa kanadalaisten kanssa. Meillä on tyttojen Spa Night ja laitamme Pauliinan kanssa itsellemme kynnet. Nyt kun ei enää tarvitse olla sairaalassa niin voi mielellään laittaa kynsilakkaa. Täällä manikyyri ja pedikyydi maksavat `a 500 Kwachaa eli sellaisen pari euroa. Hintaan kuuluu myos kuviolakkaus.

Huomenaamulla lähdemme jo kuuden aikohin matkustamaan kohti Tansaniaa. Tämä osuus reissusta on ehkä kaikkein hienoin mutta kuitenkin jännittävin samalla.