No taas sitä ollaan palattu Mzuzuun. Olisin voinut vaikka jäädä pysyvästi Lilongween.

Sunnuntaina käytiin aamulla heti kaupoilla ja sitten vietimme aikaa hotellilla pelaillen. Illalla lähdimme sitten viettämään synttäreitäni keskustaan. Tai ehkä viettää on hieman väärä sana. Kävimme pitsalla, mikä tosin oli suurta juhlaa. Pitsat Lilongwessa olivat todella maukkaita. Jälkiruuaksi oli sitten jääteloä ja suklaakastiketta. Aivan kun olisi syonyt jättistä Suomessa.

Eilinen päivä käytettiin sitten matkustamiseen. Muuten meni kaikki ihan hyvin, paitsi että bussi hajosi vajaa 30km ennen Mzuzua. Onneksi perässä tuli toinen Mzuzuun menossa oleva bussi joten pääsimme varttitunnin odottelun jälkeen jatkamaan matkaa.

Matkalla näimme todella suuren maastopalon. Täällä kun ei ole tapana niitä suuremmin sammutella niin sen verran mitä palo seurasi tietä pituutta oli muutama kilometri. Ihmiset vain seisoivat tien varressa ja katselivat paloa. Varsinkin kun kaikkialla on rutikuivaa niin uskoisin että aika iso alue ehtii palaa ennen kuin ei enää ole mitään palavaa jäljellä.

Kampuksella odotti sitten vähän outo yllätys. En tiedä mitä sielä oli tapahtunut mutta olimme jättäneet vaatteita kuivamaan, ruokia poydille ja pesuaineet kylpyhuoneeseen. Meidän siivoajamme olikin sitten jostain syystä korjannut kaikki pois ja siirtänyt ne aivan eripaikkoihih. Onkohan hän luullut että emme enää asu siellä. Kaikki kuitenkin loytyi, mutta meillä meni vajaa tunti sisustaa asunto taas kodikkaaksi. Mitään ei ollut suuremmin hävinnyt. Tosin kaksi kuivamassa ollutta jenkkihuiviani puuttuu. Jätimme aamulla lapun siivoojalle, että josko olisi laittanut ne vain sellaiseen paikkaa mistä emme osanneet katsoa. Tai sitten ne on joku ottanut mukaansa. Eipä ollut suuri menetys, mutta kuitenkin haluaisin ne takaisin.

Tänään jatkoimme harjoittelua. Lääkehoitoa koko päivä. Ainakin saanut harjoitella lääkelaskuja. Tosin ei täällä tunnu paikalliset hoitajat tekevän muutakun lääkkeiten antoa. Vanhemmat, erityisesti äidit hoitavat kaiken muun. Kuitenkin on sitä jotain oppinut, varmasti enemmän olisi saanut Suomessa irti, mutta tälläistä kokemusta ei varmasti saa Suomessa. Ainakin luova täällä saa olla, kaikesta on sen verran pulaa että keksiä pitää usein että miten asiat saa hoidettua. Peräruiskeetkin tehdään saippuasta ja vedestä :)