No nythän on juttu niin ettei meillä todellakaan ole Malawissa jäljellä kuin 4päivää.

Viime viikonloppuna oltiin viimeistä kertaa reissussa Malawi-järvellä. Vaikka ollaan oltu aiemmin kolmesti Nhakata Bayssa niin nyt oli taas niin sanoton rannalle päästessä. Oltiin viikonloppu yhdessä kanadalaisten ystäviemme kanssa Kande beachilla, noin parin tunnin ajomatkan päässä Mzuzusta. En olisi milloinkaan uskonut olevani järvellä kun näin sen paikan. Kande Beachilla on uskomaton pitkä valkoinen hiekkaranta. Sellainen mitä voisi kuvitella näkeväsä enneminkin karibialla. Vesi oli lisäksi turkoosia ja todella lämmintä. Tosin rannasta piti kahlata n. 50 m ennen kuin oli tarpeeksi syvää uida, mutta ei se haitannut.

Perjantaina oltiin perillä alkuiltapäivästä ja sitten mentiin tietysti heti uimaan. Ilta viettiin Rebeccan synttäreitä juhlien. Empä ole sitten aiemmin tanssinutkaan baaritiskillä, varsinkaan selvin päin, mutta tulihan sekin kokeitua. Hauskaa oli :)

Lauantai aamuna heräsi auringon noustessa ja menin tyhjälle rannalle katsomaan auringonnousua. Ikinä en ole ollut niin mykistynyt mistään näystä. Olisin halunnut vain istua rannalla ja nauttia. Järvi oli tyyni eikä ketään näkynyt missään rauhallista ja hiljaista, varmaan yksi hienoimpia hetkiä tällä reissulla.

Lauantai käytettiin sitten uimiseen ja auringonottoon, oli kyllä sen arvoista vaikka paloinkin selästä ja käsistä. Vesi oli lämmintä ja aamusta tuuli oli koventunut. Pelleilimme matalassa vedessä ja nautimme aalojen murtuessa päälle. Kokeilin jopa surfata aalloilla ilman lautaa tosin, mutta niin että pohjasta potkaisi vauhtia ja sitten liukui aallon mukana, välillä pääsi todella pitkällekin. Lähdimme jatkamaan matkaa hieman neljän jälkeen ja palasimme juuri auringonlaskettua Mzuzuun. Päivät ovat huomattavasti pidempi nyt kuin mitä olivat silloin kun tultiin, nyt tulee pimeä vasta puoli seitsemän aikoihin kun aiemmin pimeää oli jo ennen kuutta. Illalla ei jääty syomään kotiin vaan lähdettin vielä samalla porukalla intialaiseen ravintolaa päivälliselle. Nukkumaan päästiin joskus puolilta oin, mutta kivaa meillä oli joka hetki.

Sunnuntai olikin sitten vähän erilainen. Käytimme koko päivän vaeltamiseen Mzuzua ympäroivillä vuorilla. Lähdimme aamulla puolikuudelta matkaan ja aluksi ilma oli pilvinen ja pelkäsimme että alkaa sataa, mutta sää kirkastui aika pian. Täällä ei juuri ole polkuja joten kun olimme päässeet kiipeämään vuorelle niin huomasimme että olemme hieman väärällä huipulla. Mutta eipä se mitään. Oikealle huipulle pääseminen veikin sitten melkein 4,5h kun polkuja ei todellakaan ole ja päädyimme kävelemään jokseenkin harhaa. Eksyksissä emme onneksi olleet sillä olimme niin korkekalla, että näimme koko ajan mihin suuntaan meidän on jatkettava. Välilla maasto oli suomalaista mäntymetsää, välillä ruohotasankoja, välillä viidakkoa ja pahimmillaan rinnankorkuista heinää ja piikkikoynnostä. Jalat olivat enemmä ja vähemmä naarmuilla ennen kuin päästiin pois. Ja kaiken lisäksi olimme polvista alaspäin pikimuistat kun täällä on usein ollut maastopaloja niin vaikka paloista oli aikaa niin kasvit olivat silti nokisia. Lopulta iltapäivä puoli neljältä pääsimme vihdoin syomää. Siinä vaiheessa oli jo aika moinen nälkä kun emmen olleet varautuneet vaelluksen niin pitkään kestoon, mutta enemmänkin kaikilla meillä oli jano. Vettä oli jokaisella mukana, mutta päivä oli kuuma ja viimeinen pari tuntia käveltiin ilman juotavaa. Onhan sitä pahempaakin koettu. Täytyy kyllä myontää että pariin otteeseen tuli tunne ettei koskaan päästä pois. Lopulta käytiin syomässä ja kotiin kun illalla palattiin niin suihkun kautta suoraan sänkyyn ja nukahdin samantien.