No täytyy heti alkuun todeta että ei se viikonloppu kampuksella ollutkaan niin kovin tylsä.

Lauantaina olimme ottamassa aurinkoa taas kerran. Takapihalla on muuten todella kuuma kun ei ole edes vettä missä pääsee vilvoittelemaan. Vedethän ovat taas kerran olleet poikki pidemmän aikaa. Kesken suurimman heltiin saaimme suureksi yllätykseksi kuitenkin kutsu samalle illalle kanadalaisten luokse Halloween-juhliin. Aika hassua, sillä ei Halloween ole sellainen juhla mitä nyt normaalisti juhlitaan. Mutta mikäs siinä kyllähän sitä mielummin on illan porukassa kun istuskelee kahdestaan kotona. Ainut ongelma meille tuli siinä, että tietenkin juhlat olivat naamiaset joten meillä tuli hieman kiire asuen suhteen. Pauliinasta tehtiin pienoisen pohtimisen jälkeen noita ja minusta yllätys yllätys hoitaja. Pauliinan asu tehtiin valkoisesta t-paidasta ja minun hamekankaastani. Onneksi meillä oli lankaa ja neula niin saatiin vähä kasaltua saumoja uuteen uskoon. Minun asuni muodostui vihreästä hameesta ja valoisesta topista, sitten tein vielä asuun sopivan hoitajan hilkan. Oli kyllä ehkä luovin asuste ikinä, mutta näytin kyllä ihan hoitajalta, tosin en ihan samanlaiselta kun mitä toissä käytän. :)

Ennen juhlia ajattelimme kokeilla onneamme ja teimme pitsaa. Uunihan on edelleen rikki, mutta parin kokeilun kautta keksimme keinon miten paistaminen onnistui hyvin. Ensin täytyi vain paistaa pohja: pari minuuttia kummaltakin puolelta ja vasta sitten täytteet ja enää pieni lämmitys. Teimme kahden laisia pitsoja, toisiin tuli tonnikalaa ja ananasta ja toisiin tomaattia ja paprikaa. Vallan hyviä vaikka itse sanonkin. Silti kaipaisi jo hieman kinkkua, täällä ei saa lihaa oikeastaan mistään, kinkusta nyt puhumattakaan.

Juhlat olivat loistavat. Meillä oli todella kivaa, tanssimme ja pidimme hauskaa. Pitsat olivat todella suuri menestys, oikein yllätyimme miten hyvin ne menivät kaupaksi. Tapasimme taas joukon uusia tuttavuuksia, mikä oli ihan kivaa. Toivottavasti tapaamme heitä myos myohemmin. Kaikki olivat todella järkyttyneitä kun kerroimme tämän oleen viimeinen viikonloppu minkä voimme viettää yhdessä. Täytyy sanoa että järkyttynyt tässä on itsekin. Aika alkaa loppua kesken.

Sunnuntain menikin sitten lähinnä nukkumiseen, sillä tulimme kotiin vasta lähempänä puoli neljää. Teimme vielä sunnunaina toisen erän pitsoja joista osan viemme lastenosastolle. Illalla meillä oli todella hauskaa. Vietimme muutaman tunnin pelaillen Twisteriä kanadalaisten kanssa. Lisä jännitystä pelaamiseen toi se että sähkot menivät poikki juuri ennen kuin aloitimme ja pelasimme sitten kynttilän valossa. En ole varmaan aikoihin nauranut niin paljon. Uskomatonta miten voi saada hauskuutta aikaa vain muutamalla värillisellä pallolla. Olen entistä varmempi siitä että Twister on yksi parhaimpia keksintojä pelien saralla.

Tänään aloitettin sitten kolmen viikon harjoittelu päivystyksessä. Vaikka olimme kuulleet juttua että siellä on kiireistä niin ei meillä ainakaan vielä tänään kovin kiire ollut. Muutama potilas joita päästiin hoitamaan ja sitten paljon istumista. Yllättävän nopeasti kuitenkin meni aika. Pääsin tänään harjoittelemaan kanylointia. Aikuisilla tällä kertaa ja voin sanoa että onnistui niin paljon paremmin kuin edellisellä kerralla lastenosastolla. :) Poli on tiloiltaan aika paljon erilaisempi kuin suomessa. Täällä ei kukaan tule suoraan vuodepaikalle vaan ensin arvioidaan ja vasta sitten mietitään mihin potilas sijoittuu. Jos osastohoidolle nähdään tarvetta potilas lähtee samantien osastolle. Ensiavun vuodepaikat ovat vain lyhyt aikaiseen oleiluun ja seurantaan (max. 4 tuntia). Aika erilainen systeemi siis.

Se täytyy kyllä sanoa että täällä tuntee olonsa välillä niin pakanalliseksi. Joka paikassa vakio kysymykset ovat missä rukoilette ja sitten kun kertoo niin alkaa keskustelu siitä että miksei ja emmeko pelkää noitia. Paikalliset uskovat todella vahvasti noituuteen täällä ja olemme tahtomattaankin välillä ajautuneet pitkään väittelyyn aiheesta. Täällä kuuluu ulkoa todella usein Halleluja tai muuta vastaavaa. Samalla aikaa me kuuntelemme sisällä suomalaista musiikkia mikä on hengellisyydestä kaukana.. Paikalliset lehdetkin ovat enemmän tai vähemmän uskonnollis sävytteisiä. Välillä ei voi olla nauramatta kun kaikki tuntuu olevan niin tosissaan uskontonsa suhteen. Varsinkin kuin suomalaisena se on vain asia josta ei suuremmin puhuta vieraiden kanssa.

Mahavaivat alkavat jo olla historiaa. Aina välillä tulee jotain tuntemuksia, mutta mitään vakavampaa tästä ei onneksi päässyt kehittymään.